On totuuden aika itsenäisyytemme perusteista ja ( Jopa neuvostoaikojen rajattoman = talvi- ja jatkosota) maahanmuuttokriittisyyden uusi aika
------------------
Perussuomalaisten maahanmuuttokriitikon Jussi Halla-ahon tukemat muiden vaalipiirien ehdokkaat ovat tässä:Jussi Halla-ahon
Äänestysvinkkkejä-lista eri vaalipiirien ehdokkaista on yleisessä tietoisuudessa pelkästään googlettamalla.
Sille kuuluvat nyt seuraavat perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaat: James Hirvisaari (Etelä-Häme), Juho Eerola (Kymi), Olli Immonen (Oulu), Heikki Luoto (Pirkanmaa), Ari Jalonen (Satakunta), Teemu Lahtinen, Johannes Nieminen, Pasi Salonen ja Riikka Slunga-Poutsalo (Uusimaa), Maria Lohela (Varsinais-Suomi) ja uusimpana Jarmo Juntunen (Lappi).
Vahvimpia ehdokkaita läpimenijöiksi ovat Jussi Halla-ahon itsensä ohella mm. James Hirvisaari Etelä-Hämeestä, Kymin Juho Eerola ja Varsinais-Suomen Maria Lohela.
- Maahanmuuttokriittisen liikkeen vahvuus on kyvyssä verkkomasinointiin ja äänten keskittämiseen, mikä nähtiin kunnallisvaaleissa 2008. Tuolloin joukko (uskallan sanoa) tuntemattomia henkilöitä puskettiin tehokkaalla verkkopuffauksella valtuutetuiksi ja varavaltuutetuiksi.
Tulevissa eduskuntavaaleissa meillä on mahdollisuus toistaa tämä ilmiö paljon suuremmassa mittakaavassa, Jussi Halla-aho kirjoittaa nettisivuillaan.
- Kyky keskittää ääniä on meidän suurin vahvuutemme ja toivomme tulevissa vaaleissa, hän toteaa suosittelemistaan ehdokkaista. Voinemme yhtyä toiveisiinsa yhteisenä kansakunnallisena toiveena.
----------------------------------------------------------------------
Lue lisää
http://prokarelia.net sivustolta
----------------------
Tässä malliksi Prokarelia mainoksena miten asioita voidaan ajatella toisin:05.02.2011Pekka Virkki - Karjalan palautus noussut jälleen keskusteluun
- Kysymys maakaupoista herätti kohinan
- Kuisman kirjallinen kysymys 11.01.2011
- Wikileaks paljasti Halosen diplomatian salat
- Lipposen keskustelut osa laajempaa kokonaisuutta
- Keskustelu harhateillä
- Stubb: “Rajoja voidaan muuttaa ... sopimusteitse”
- Ulkoministeri sidottu hallituksen kantaan
- “Venäjän halukkuudessa ei muutosta”
Karjalan palautus noussut jälleen keskusteluun
Viime päivinä Karjalan kysymys on jälleen noussut yhteiskunnalliseen keskusteluun uusien Suomea koskevien Wikileaks-paljastusten myötä.
Dokumenttien mukaan tuolloinen eduskunnan puhemies Paavo Lipponen olisi raportoinut Yhdysvaltain suurlähetystölle silloin Venäjän presidenttinä toimineen Vladimir Putinin ottaneen presidentti Tarja Halosen kanssa esiin Karjalan palautuskysymyksen.
Halosen vastauksista tai siitä, oliko hän ylipäänsä tuolloin kommentoinut asiaan sanallakaan, ei ole asiakirjoissa mitään tietoa.
Kysymys maakaupoista herätti kohinan
FSB:n julkistettua nk. rajavyöhykkeet, joilla ulkomaalaisten maanomistus on kiellettyä, heräsi Suomessa keskustelu omistuksen vastavuoroisuudesta, mutta myös karjalaisevakkojen omaisuuden restituutiosta (omaisuuden takaisinsaannista) sekä valtiollisesta aluepalautuksesta.
Tyypilliseen tapaansa Suomen valtiojohto ei ole juuri kommentoinut asiaa, eikä media muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta sitä ole edes kysynyt. Internetkeskustelu käy kuitenkin kovin vilkkaana siihen nähden, ettei asia kansalaisia kiinnostaisi.
Kuisman kirjallinen kysymys 11.01.2011
Karjalan Liiton varapuheenjohtajana toimiva kansanedustaja Risto Kuisma (sd) jätti maanostokohun jälkimainingeissa 11.01.2011 asianomaisen ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen otsikolla Karjalan kysymyksen esilleotto.
Kolme varsinaista kysymystä ovat sisällöltään harvinaisen selkeitä:
Onko hallitus varautunut omalta osaltaan mahdolliseen Karjalan ja muiden sodassa menetettyjen alueiden asioiden esilleottoon;
onko hallituksella suunnitelmia siitä, miten mahdollinen Karjalan ja muiden alueiden palauttaminen Suomeen voidaan toteuttaa; ja
onko Venäjän halukkuus keskustella Karjalan kysymyksestä muuttunut vuodesta 2004?
Wikileaks paljasti Halosen diplomatian salat
Tietojen mukaan Venäjän presidentti otti Karjalan palautuskysymyksen oma-aloitteisesti esille vuonna 2004 Suomen presidentin kanssa käymissään keskusteluissa.
Mitä tämä kertoo suomalaisen ulkopolitiikan hoidosta? Onko Halosen käsikynkkäily milloin Putinin, milloin Medvedevin kanssa tuottanut hedelmää?
Miksi alue suomalaisia maanomistajia ei ollut informoitu keskusteluista? Oliko Lipponen yksi harvoista, joille näin oli tehty - vai mistä hän oli saanut tiedon? Oliko edes valtioneuvostoa, saati eduskunnan toimielimiä informoitu käydyistä keskusteluista?
Kyseessä olevat asiat koskevat suoraan noin miljoonaa suomalaista, ja välillisesti moninkertaista määrää ihmisiä, niin suomalaisia, venäläisiä kuin monien muiden maiden kansalaisia.
Lipposen keskustelut osa laajempaa kokonaisuutta
Lipposen USA:n kanssa käymät keskustelut osoittavat laajemminkin sen, että suomalaisessa yhteiskunnassa tilanteet muuttuvat, mutta on lähes päivänselvää, että tietoja on vuodettu ulkovalloille ennenkin - sehän on jopa yksi normaalin diplomatian edellytys.
Olisi toki tervettä pohtia, kuka tällaista toimintaa harjoittaa ja kenen mandaatilla. Politiikan tutkija Iivi Anna Masso totesi valaisevasti Aamulehden 04.02.2011 mukaan, että Yhdysvallat on kaikkine ongelmineenkin demokratia. Käsittääkseni tilanne Atlantin takana ei tämän osalta ole juuri muuttunut sitten 1980-luvun lopun.
Keskustelu harhateillä
On silmiin pistävää, kuinka Suomessa media on kääntänyt keskustelun siihen, kuka vuoti, kenen mandaatilla, mentiinkö asiassa pykälien mukaan.
Olisiko hedelmällisempää keskustella itse vuodon sisällöstä? Tätä ei monikaan media ole tehnyt. Laajasti aihetta käsitelleistä tulee mieleen vain yksi laajalevikkinen iltapäivälehti.
Voiko tämän tulkita siten, että suomalaiset eivät edes halua todellista avoimuutta vai onko epäonnistumisen pelko liian suuri? Kaikissa tapauksissa se ei ole mikään pieni riski, varsinkin jos uskaltaa nostaa esille yli 60 vuotta “pöytälaatikossa” maanneita kipukysymyksiä.
Stubb: “Rajoja voidaan muuttaa … sopimusteitse”
Kuisman kysymykseen ulkoministeri Alexander Stubb vastasi seuraavasti:
”Suomen rajat Neuvostoliiton ja sen oikeudellisen seuraajan Venäjän federaation kanssa on määritelty kansainvälisoikeudellisesti Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947 (SopS 19-29/1947). Suomen ja Venäjän välisessä sopimuksessa suhteiden perusteista (SopS 63/1992) osapuolet sopivat säilyttämään yhteisen rajan hyvän naapuruuden ja yhteistyön rajana, ETYK:n päätösasiakirjan mukaisesti rajan loukkaamattomuutta ja toistensa alueellista koskemattomuutta kunnioittaen.
Hallituksen kanta ei kysymyksen osalta ole muuttunut eli Suomella ei ole aluevaatimuksia minkään maan suhteen. Näin ollen hallitus ei aio ottaa rauhansopimuksen perusteella Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden palauttamista esille Venäjän kanssa, eikä hallituksella ole suunnitelmia alueiden palauttamisen toteuttamisesta.
ETYK:n päätösasiakirjan mukaan rajoja voidaan muuttaa kansainvälisen oikeuden mukaisesti rauhanomaisin keinoin ja sopimusteitse. Periaatteessa ei siis voida sulkea pois mahdollisuutta että luovutetuista alueista ja niiden käytöstä voitaisiin neuvotella, jos Venäjällä on tähän valmius.”
Ulkoministeri sidottu hallituksen kantaan
Herää kysymys, onko sittemmin ulkoministeriksi noussut Stubb pyörtänyt puheensa, sillä vielä vuonna 2004 hän ilmoitti kannattavansa palautusta pitkällä tähtäimellä.
Toinen vaihtoehto on, että Stubb on ulkoministerinä sidottu niin vahvasti hallituksen kantaan, ettei hän ole poliitikkona voinut sanoa rehellisesti mielipidettään asiasta. Toisaalta tämä voi olla ministeritason luottamustoimessa välttämättömyys, mutta toisaalta: miksi kysymyksiin sitten vastaa poliitikko eikä virkamies?
Näitä vaihtoehtoja voi kukin mielessään pohtia, ja muistaa samalla, että ei ole kiellettyä yrittää myös selvittää asiaa itse.
“Venäjän halukkuudessa ei muutosta”
Stubb lopetti vastauksensa seuraavasti:
"Venäjän halukkuudessa keskustella rauhansopimuksessa määriteltyjen rajojensa muuttamisesta ei ole tapahtunut muutosta vuoden 2004 jälkeen".
Syytä haluttomuuteen voi kysyä. Olisiko taustalla suomalaiskansallinen hymistely, 2000-luvun trendien keskelle syntynyt poliittinen impivaaralaisuus?
Mikäli syynä ei ole Suomen oman aktiviteetin puute, miksi Venäjä on tehnyt esim. aluepalautuksia aktiivisesti ajavalle Japanille neuvottelutarjouksia konkreettisine sisältöineen?
Lisätiedot: Pekka Virkki
Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net |
^ Takaisin ylös 
Lisää artikkeleita kirjoittajalta Artikkeli-arkisto 
---------------------------------------------------------------------------
Ohjelmistosuunnittelija
